tiistai 7. lokakuuta 2008

Pihlajia

Istutin tänään neljä puuta. Toisin sanoen kaivoin ylös itsekseen versoneita pihlajia ja istutin ne toiseen paikkaan. Kullankeltainen sää, navakka syystuuli, kotoinen olo.

Olen tyytyväinen siihen, miten olen muuttunut. Välillä se hämmästyttääkin. Pieni ulkomaanreissu oli hyvä kokeilu. Loppujen lopuksi en panikoinut ollenkaan, onko kaikki mukana, en jännittänyt turvatarkastuksia ja lennolle kirjautumisia, en tarkistanut hotellihuonetta neljään kertaan muidenkin jäljiltä, en pyrkinyt suorittamaan täydellistä lomamatkaa. Lopputuloksena olikin harvinainen rentouttava reissu. Mieleen jäi patongin suolaisuus, mustavarikset vielä vihreillä pelloilla, ystävien kanssa vietetyt hetket, lentokenttien vaimea tunnelma, jokin kiehtova aavistus ranskalaisesta mielenlaadusta.

Toinen koetuskivi olivat syntymäpäiväjuhlat. Ne kun toistuvat vain kerran vuodessa, huomaan selkeästi edistymiseni. Ihmeellistä: ei stressiä, ei viime hetkessä riehumista, ei suorittavaa asennetta siivoamiseen ja laittamiseen. Ennemmin nautiskelin valmisteluista. Ja jälkeenpäin olo oli hyvä, mutta - kiinnostavaa kyllä - ei samalla tavalla euforinen kuin aiempina vuosina. Koska en ollut pipo kireällä etukäteen, en myöskään kokenut jälkeenpäin konkreettista rentoutumista. Sen sijaan sain tasaisen hyvän päivän: leipomuksia (joista en enää janonnut kehuja ja hyväksyntää), auringonpaistetta, hyviä ystäviä (joilta en enää odottanut mitään tietynlaista käytöstä), kauniita kukkia, vauhtia ja vipinää, keskustelujen täyttämän kodin. Juhlien jälkeen en alkanut siivota, vaan löhähdin sohvalle jatkamaan herkuttelua ja lukemaan.

Minusta on siis tullut ennenkuulumattoman laiska, ja miten tavattomasti nautinkaan siitä, että annan itseni levätä! Jaksan paljon entistä paremmin. Tarvittaessa pystyn olemaan tehokas entistä paremmin: aikaansaapa, keskittynyt ja rento.
Eikä tässä ollut mistään muusta kyse kuin siitä, että annan itse itselleni luvan rentoutua ja lakata suorittamasta!

Huomaan, että tehtävälistanikaan eivät enää ole loputtoman pitkiä ja sisällä kaiken maailman hommia. Tuntuu, kuin velvollisuudet olisivat vähentyneet maailmasta. Nykyisin teen listoja, jotka sisältävät sekä kivoja että haastavia asioita, ja listat ovat lyhyitä. En myöskään enää tee niitä kovin usein. Tuntuu, että tärkeät asiat ja pienet hoidettavat askareet pysyvät päässä muutenkin. Ja jos lykkään asioiden hoitamista siksi, ettei huvita, sekään ei ole kovin paha juttu. Olen vihdoin tajunnut, että olen vastuussa vain itselleni.

Ei kommentteja: