perjantai 12. syyskuuta 2008

Pelastetut

Norsuhoitolassa on ollut todella kiireistä, sillä sinne on tuotu lyhyessä ajassa kaksikin pientä, heikkokuntoista norsulasta.

Noin kolmikuinen Suguta harhaili elokuun loppupuolen sunnuntaina maan pohjoisosassa pieneen kylään ja yritti epätoivoisesti juoda lammikoista, mutta ei osannut vielä käyttää kärsäänsä. Se oli todennäköisesti menettänyt emonsa salametsästäjille lähes viikkoa aikaisemmin, sillä oli erittäin paha nestevajaus ja se haki jokaisesta vastaantulleesta ihmisestä turvaa.

Kylänvanhimmat pohtivat, mitä yllätysvieraalle pitäisi tehdä, ja päättivät, että parasta olisi toimittaa se lähimmälle luonnonsuojeluasemalle, vaikka sinne olikin matkaa. Vaikka norsu oli heikossa kunnossa, se seurasi kylänvanhimpia, ja kulkue herätti suurta uteliaisuutta naapurikylien läpi matkatessaan. Luonnonsuojeluasemalla norsu saatiin juomaan hieman, mutta enimmäkseen se makasi liikkumatta täysin uupuneena. Asemalta otettiin yhteyttä norsuhoitolaan, ja eräs hoitolan henkilökunnan jäsen oli juuri lomalla läheisellä paikkakunnalla, ja matkusti saman tien hoitamaan pikkunorsua ja järjestämään sen kuljetusta hoitolaan.

Hoitolassa norsulapsi, joka ei enää pysynyt edes jaloillaan, saatiin heti tiputukseen, mikä pelasti sen hengen. Se alkoi vähitellen herätä eloon, toipua ja piristyä, ja pystyi juomaan maidonkorviketta, glugoosiliuosta ja suolaliuosta. Vähitellen se on vahvistunut ja päässyt sairasosastolta muiden norsujen seuraan. Kiitos sen pelastumisesta kuuluu ihmisille, jotka eivät säästelleet voimiaan tai aikaansa sen pelastamisessa.
Maan pohjoisosan jylhistä vuorimaisemista löytyi muutaman viikon päästä jälleen sunnuntaina Kungu, pikkuinen norsuvauva, joka oli pudonnut Nkungu-tekoaltaaseen. Norsulauma oli yrittänyt jäljistä päätellen pelastaa poikasta, mutta altaan reunojen jyrkkyyden ja kivikkoisuuden takia se oli ollut mahdotonta, ja lopulta lauman oli ollut pakko jättää poikanen toivottomalta näyttäneeseen tilanteeseen.

Aluetta asuttavat ylpeinä tunnetut Samburut, jotka suhtautuvat villieläimiin arvostavasti, ja heimon karjapaimenet löysivät norsun aamulla tullessaan juottamaan eläimiään. Viestiä lähdettiin välittömästi viemään juosten lähimmille luonnonsuojeluviranomaisille, lisävoimia saatiin paikalle ja norsu onnistuneesti ylös altaasta. Täysin uupuneella norsuvauvalla oli ruhjeita ja lihasrevähdyksiä, ja napanuorasta päätellen se oli vasta kaksi viikkoa vanha.

Iltapäivään mennessä norsu oli saatu kuljetettua lähimmälle lentokentälle (pitää muistaa, että Keniassa etäisyydet ovat melkoisia ja tiet monesti huonossa kunnossa), ja melkoisen vapaaehtoisjoukon avulla se siirrettiin paareille. Pikkuinen oli erittäin heikko, sen syke oli korkealla, ruumis tärisi ja sille oli noussut korkea kuume kivun, stressin ja uupumuksen seurauksena. Sille annettiin jo ennen lentoa antibiootteja, ja hoitolassa lääkitystä jatkettiin nesteytyksellä, lisäravinteilla ja tulehduskipulääkkeillä.
Vähitellen pikku-Kungu on toipunut, ja kiintynyt nopeasti ja vahvasti hoitajiinsa (kuvassa Kungu ja Stephen), jotka nyt saavat toimia emon korvikkeina. Kungusta ja Sugutasta on tullut erityisen läheisiä toisilleen. Niistä tulee elinikäisiä ystäviä, jotka toivottavasti aikanaan pääsevät jälleen elämään villin norsun elämää suuressa norsulaumassa. Kuvissa vasemmalla Suguta, oikealla Kungu.







(Ne ovat onnekkaita, sillä monet norsulapset jäävät löytämättä ja pelastamatta. Salametsästys on lisääntynyt norsunluun kysynnän kasvaessa Aasiassa, mikä tarkoittaa yhä useampia orpoja norsulapsia.)

5 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Hei!

Löysin blogisi ihan sattumalta, kun etsin tietoa norsuista. Olen myös norsujen ystävä ja käyn päivittäin orpojen norsujen sivustolla. :) Mutta: miten rahalahjoitus tietylle norsulle onnistuu? Onnistuuko se vain luottokortilla? Minäkin haluaisin lahjoittaa norsulle.:)

Möme kirjoitti...

Kiva kun eksyit tänne ja kysyit! Minulla on siis kumminorsu The David Sheldrick Wildlife Trustissa. Käytännössä sivuston kohdassa Fostering (http://www.sheldrickwildlifetrust.org/asp/fostering.asp) voi valita norsun, jota haluaa tukea, ja rahalahjoitus onnistuu luottokortilla haluamakseen ajaksi. Jos valitsee esim. kymmenen vuotta, maksu maksetaan kuitenkin kerralla, ei vuosittain. Sen jälkeen "omasta" norsusta ja muistakin norsulan asukkaista saa kuukausittain tietoja ja kuvia, ja pelastuksista kerrotaan erikseen.

Omana haaveenani on tietysti päästä joskus katsomaan Didaa ja muita norsulapsia. :)

Ilona kirjoitti...

Kiitos vastauksesta! Päädyin orpojen norsujen sivustolle viime talvena nähtyäni kakkoselta Norsujen orpokoti -sarjan (Elephant diaries). Sarjasta on tehty jatko-osakin, toivottavasti näytettäisiin Suomessa. :)

Möme kirjoitti...

Minuunkin kolahti tuo Elephant diaries, ja sen perusteella löysin Didankin :)

Jatko-osa olisi tosiaan kiva nähdä, mutta onneksi sivustosta voi lueskella, mitä Emilylle ja kumppaneille kuuluu. Olisi myös kiva kuulla, minkä norsun valitset kumminorsuksesi :)

Kävin katselemassa valokuviasi, hienoja!

Ilona kirjoitti...

Kumminorsuehdokkaita on monta, vielä en ole tehnyt lopullista päätöstä :) Vanhin orpokodin norsu (tai siis eka orpokodin asukas) taitaa olla jo viisikymppinen, Eleanor-norsu?

Kuvablogini on ollut pienellä tauolla, mutta hieno kuulla, että pidit kuvista!