perjantai 5. syyskuuta 2008

Matka vihreässä maassa

Unien ja alitajunnan maailma on ihana ja ihmeellinen. Voin olla joku aivan muu, kokea hämmästyttäviä seikkailuja, nähdä taianomaisia asioita ja omata mahtavia kykyjä. Joskus unet ovat kokonaisia leveitä polveilevia jokia, jotka kuljettavat tarinaa pitkään ja esteettä vieraisiin maihin.

Viime yönä olin lapsi, joka seisoi kuivalla hiekkatiellä ja katseli molempiin suuntiin. Äkkiä mutkan takaa tuli puu, joka oli juoksulenkillä. Siinä ei oikeastaan ollut oksia ollenkaan, se oli pelkistä lehdistä koostuva ilmava hahmo. Se henki ystävällisyyttä, mutta ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Katselin sen menoa ja mietin, kuvittelenko vain, vai onko se todellinen. Kohta toisesta suunnasta tuli vastaan toinen samanlainen juoksija, juoksutyyli vain oli vähän erilainen, askel hieman hitaampi ja raskaampi. Nauratti.

Kävelin talolle, jonka pihalla parrakas mies pyydysti tuulta paljain käsin ja laski sen taas menemään. Katselin ihastuneena ja päätin, että sen taidon haluan ehdottomasti oppia. Välillä mies onnistui niin hyvin, että tuuli iski kipinää.

Jatkoin matkaa nummille, ja tajusin olevani Dartmoorissa. Juoksin alas laaksoon, jossa laidunsi dartmoorinponeja ja etäämpänä villihanhia. Ruoho oli syvän vihreää ja mehevää ja jotenkin kimmoisaa niin, että juoksuni oli kevyttä, nopeaa ja väsymätöntä. Tuntui, etten haluaisi koskaan lakata juoksemasta.



















Herätessä on hyvä mieli koko aamuksi. Kannattaisi varmaan joskus valvetodellisuudessakin käydä Dartmoorissa, jos siellä kerran on noin kaunista!
(Lapsen tapaa kokea asiat en vain voi matkustamalla saada takaisin, sen löydän uudelleen vain unissa.)

Ei kommentteja: