tiistai 30. syyskuuta 2008

Kotiin

Sumuinen syysaamu sopii hyvin alakuloiseen mielentilaani.
Eilen illalla kotiin palatessa auton alle jäi kissa. Vauhti ei ollut kova, alle rajoitusten, kun oli pimeää ja kapea tie. Olen aina ajatellut, että jos eläimiä jää auton alle, ne näkyvät tiellä edessä, ja ehtii edes yrittää väistää. Ei ollut käynyt mielessäkään, että eläin voi tulla suoraan liikkuvan auton kylkeen sivulta niin, että eläintä ei välttämättä edes näe. Tai jos ehtii nähdä puoli sekuntia ennen törmäystä tumman hahmon vilahtavan sivulla, ei ainakaan ehdi tehdä mitään muuta kuin todeta väistämättömän.

Kun auto oli saatu pysäytettyä seuraavalle mahdolliselle levennykselle, ei auttanut kuin pukea heijastinliivi päälle ja ottaa taskulamppu käteen ja lähteä kävelemään säkkipimeydessä tienreunaa katsomaan, mitä tapahtui.

Pelotti. Kun näin tiellä makaavan tumman hahmon, olisin antanut melkein mitä vain, jos minun ei olisi tarvinnut kohdata asiaa ja nostaa kissaa pois tieltä. Mutta pakkohan se oli: mikään tuskin on eläimen arvoa alentavampaa kuin jättää se onnettomuuspaikalle. Ja sitten nöyränä lähimpään taloon, jossa oli valot, kysymään, onko se heidän kissansa. Oli se.

Suru oli ilmeinen, mutta oli selvää, että tilannetta ei olisi voinut välttää, ja ettei se ollut kenenkään syy. Ahdistaa, miksi ihmiset laskevat kissansa ulos maailman armoille? Rakkaat lemmikit on pidettävä sisällä, turvassa, lähellä. Ja ulkona vain kytkettynä. Olen ennenkin pauhannut siitä, miten väärä on tämä maaseudun tapa laskea kissat ulos.

Ja mikä nyt keventää tätä taakkaa?

4 kommenttia:

Pieni Kissa kirjoitti...

Voi ei. :( Mutta kuten totesit, et olisi mitenkään ehtinyt estää tapahtunutta. Mielestäni voit myös lohduttautua sillä, että toimit tilanteessa harvinaisen oikeaoppisesti etkä vain paennut paikalta ja jättänyt kissaa tienposkeen. Halaus!

Möme kirjoitti...

Kiitos :')

Ilona kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin nimimerkki "pieni kissa". Voimia!

Niin, ja taas norsuaiheista postia: musta tulee Wendi-norsun kummi! Lahjoitin kummimaksun verkkopankin kautta (sain selkeät ohjeet sähköpostitse, kun kysyin), koska mulla ei ollut online-maksuun sopivaa korttia. Ne tarkistaa vielä siellä ylläpidossa muutaman päivän kuluttua, että lahjoitus on tullut perille. Verkkopankissa ainakin näytettiin, että maksu on mennyt onnistuneesti perille. :)

Möme kirjoitti...

Kiitos myötätunnosta! Nyt olo on jo parempi, sillä pieni reissu tuli erittäin sopivaan saumaan ja vei ajatukset pois kaikesta kotoisesta.

Onnea Wendin kummille! :D