tiistai 12. elokuuta 2008

Tyven

Olen tehnyt paljon työtä viime päivinä tunnetasolla isäni suhteen. Kirjoitin sen kirjeen. Olin päättänyt kirjoittaa sen viikonloppuna, joten istuin ja kirjoitin, kunnes tekstiä ei tullut enää sillä erää enempää. Huomenna luen tekstin vielä läpi ja laitan kuoreen, ja torstaina vanhempani tulevat käymään ja silloin annan kirjeen.

Kirjeestä tuli niin pitkä, etten halua kirjoittaa sitä tähän blogiin kokonaan. Joitakin katkelmia voisin kyllä jossakin vaiheessa laittaa.

Jännittää, mutta nyt jo ihan hyvällä tavalla. Kirjoittamisen jälkeen tunteet olivat pinnassa ja olo tosi epävarma - kirjoittaminen oli siis varmaan todella terapeuttista. Sunnuntai oli myrskyisä päivä, mutta sen jälkeen olo on ollut hyvä. Ystävien kanssa keskustelu on auttanut hurjasti ja palauttanut itseluottamusta ja turvallisuudentunnetta.

Olin siis nyt valmis käsittelemään näitä haudattuja, vanhoja tunteita. Tunnen itseni paljon entistä aikuisemmaksi perheeni suhteen. Ja jos tästä nyt syntyy joku sota, ovatpahan ainakin onneksi siellä 300 kilometrin päässä!

Ei kommentteja: