torstai 7. elokuuta 2008

Elephantine me

Paasataanpa vielä. Tuli tuosta äskeisestä tekstistäni mieleen, että joku voi lukea sen väärin. Yleensähän norsumaista pidetään kielteisenä asiana, jos se viittaa henkilöön. Sillä tarkoitetaan monesti lihavaa, isoa, tyhmänkömpelöä.

Se tuntuu kunnianloukkaukselta norsuja kohtaan ja ilmentää vain tietämättömyyttä. Kun norsu lähtee juoksemaan, onhan se hömpsöttävää hölkkää, mutta astuisitko tielle?

Ensinnäkään norsut eivät ole koskaan lihavia, niin kuin eivät villieläimet yleensäkään. On totta, että ne kasvavat suuriksi, mutta alun kömpelyydestä kehittyy hämmästyttävää ketteryyttä ja hienomotoriikkaa, varsinkin kärsän suhteen. Jos on joskus nähnyt norsun uimassa, ei enää väitä sitä kömpelöksi. Norsuilla on järjettömän vahvat lihakset, ja ne osaavat käyttää niitä niin maalla kuin vedessä, jossa ruumiin painokaan ei ole sulavan liikkeen esteenä.

Aikuiset norsut herättävät minussa sanatonta kunnioitusta, ja pienet norsulapset taas ovat tavattoman hellyttäviä: leikkisiä, uteliaita, temperamenttisia olentoja, jotka eivät vielä hallitse satoja lihaksiaan oikein kunnolla. Näiden ominaisuuksien perusteella samastun elämänsä alkutaipaleella oleviin norsuihin, ja jos minusta joskus tulisi Suuri, se olisi hienoa.

Norsut ovat henkisesti suuria, viisaita, tunneälykkäitä ja vahvoja eläimiä.

Ei kommentteja: