lauantai 12. heinäkuuta 2008

"You're ADHD-free"

Toimin puolison verrokkiryhmänä ja tein hänen pyynnöstään (taas kerran ;-) adhd-testejä. Tempperamenttini, kärsimättömyyteni ja huonomuistisuuteni näkyivät testituloksissa, mutta adhd:n aineksiksi niistä ei edelleenkään ollut. (Asperger-piirteitä sen sijaan tunnistan itsessäni.)

Diagnoosinsa alkuvaiheessa puolisollani oli voimakas tarve peilata käyttäytymistään minuun, ja välillä koin, että hän yritti pakkosyöttää minulle adhd-diagnoosia. Aina jos mokasin jotenkin, ja riitatilanteissa varsinkin, vastaan tuli hyvin helposti: "sullahan tässä on adhd!".

Se raivostutti minua todella. Eikä kyse mielestäni ole siitä, että yrittäisin torjua pelkojen tai tiedon puutteen takia jotakin itsessäni olevaa piirrettä. Päinvastoin, perehdyin adhd:hen antaumuksella (joka puolisoni lievästi pakkomielteisestä näkökulmasta saattoi tietysti vaikuttaa vain laimealta kiinnostukselta). En vain yksinkertaisesti pysty samastumaan adhd:n oireisiin, en tietokirjoissa enkä keskustelupalstoilla. Aivoni eivät yksinkertaisesti toimi niin kuin adhd-aivojen kerrotaan toimivan. En tunnista itseäni kuvauksista lainkaan.

Siksi ahdistuin, kun minua yritettiin panna lokeroon, joka en kokenut lainkaan omakseni. Se tuntui suorastaan fyysisenä ahdinkona. Ja tuntui, että taustalla oli jotakin muutakin, josta en saanut otetta. Yrittikö puolisoni sysätä minulle vastuuta omasta adhd:stään, ja omista ongelmistaan? Yrittikö hän sanoa, etten ole sinut itseni kanssa enkä osaa itse arvioida omaa tilaani ja omia ajatuksiani? Vittuiliko hän? Vai yrittikö käsitellä omia pelkojaan?

Yleensä tunnen, että ihmiset näkevät minut melko hyvin. Olen useimmissa tilanteissa oma itseni, ja annan sekä vahvuuksieni että heikkouksieni näkyä. Ehkä pakkodiagnosoinnissa ahdisti se, että se kyseenalaistaa nämä perusasiat. Niin kuin minua ei nähtäisi ja niin kuin en itsekään näkisi itseäni.

Mielenkiintoista, miten diagnoosi voi tuoda selkeyttä ja näkyvyyttä silloin, kun hämmentynyt mieli etsii vastauksia ongelmiin, ja toisaalta piilottaa, sekoittaa ja häivyttää silloin, kun sitä ei kaivata. Onko toisen ihmisen antama diagnoosi vallankäyttöä?

Ei kommentteja: