tiistai 8. heinäkuuta 2008

Aistit

Tämän aamun mielenkiintoinen uutinen oli Turussa tehtävä tutkimus, jonka mukaan makujen aistiminen periytyy ainakin jossakin määrin geeneissä. Kyse ei siis ole mielipideasioista vaan siitä, että todellisuutemme ovat erilaisia ja maut oikeasti maistuvat eri suissa erilaisilta.

Hyvin järkeenkäypää. Tutkimuksessa on havaittu varsinkin kitkerän maun maistamisen olevan kytköksissä dna:han. Tuli heti mieleen äitini ja veljeni, jotka voivat syödä greippiä ja karvaita homejuustoja, ja toisaalta isäni ja minä, jotka söisimme mielellämme hilloa lusikalla purkista.

Tämä on taas hyvä muistutus siitä, että jokainen kokee maailman - fyysisesti ja konkreettisesti - omalla tavallaan. (Oletamme niin helposti, että kaikki ovat kuin me itse.) Ihmisethän näkevät väritkin erilaisina. Siksi on periaatteessa turha väitellä, onko jokin väri vihreä vai ruskea.

Maailmassa on tuhansia erilaisia kieliä, ja kaikissa niistä kielistä on sanat ainakin kahdelle värille, mustalle ja valkoiselle. Jos kielessä on kolmaskin värikategoria, se on aina punainen. Minusta tämä on suunnattoman kiehtovaa. Ja eskimokielissä on lukemattomia sanoja eri valkoisen sävyille, joten he varmaan myös oikeasti näkevät valkoisen värin aivan eri lailla kuin me. Ja mitenkäs sitten, jos olisi vain kaksi tai kolme värisanaa: olisiko ruohonvihreä kategoriassa "valkoinen" vai "musta"? "Punainen" se tuskin olisi.

Ajanhukkaa siis kiistellä siitä, onko ukkosenvärinen paitani harmaa vai sininen, tai onko juusto pahaa.
Tai ei oikeastaan, perun tuon. Juusto on kyllä oikeasti pahaa. ;-)

3 kommenttia:

Pupu kirjoitti...

VÄÄRÄSSÄ! ;-)

Pupu kirjoitti...

EI PIDÄ PAIKKAANSA!! ;-D

Möme kirjoitti...

Pitääpäs! Minä olen oikeassa! :-D