tiistai 10. kesäkuuta 2008

Puhtaan maailman puolesta

Olen ensi viikon yksin kotona kanien kanssa, puoliso on muualla. Minulle ei jää autoa, ja olen jo etukäteen ajatellut vähän innoissani, miten voi mökkiytyä täysin muutamaksi päiväksi. Varaan kaapit täyteen ruokaa, möngin puutarhassa ja katselen iltakaudet elokuvia. Yllättäen jotkut ystävät ovat kuitenkin olleet puolestani huolissaan ja vähän ahdistuneitakin: miten voi pärjätä ilman autoa, jos lähimpään kauppaankin on kymmenen kilometriä?

He unohtavat, että kun muutin kirkasotsaisena kaupunkilaisena maaseudulle vuosia sitten, minulla ei ollut autoa enkä ollut sellaista hankkimassakaan. Vastustin yksityisautoilua tiukasti ja aioin elää periaatteeni mukaan. Pyörällä pääsi, ja joskus naapuriavun turvin. Kesä sujuikin ihan mukavasti, kunto kohosi ja maalaisidylli ympäröi.

Polkupyörän dynamon heikko tuike pilkkopimeässä syysillassa sai minut kuitenkin kyseenalaistamaan periaatteeni. Pienoisten arvokriisien jälkeen meille tuli auto.

Kukaan ei pitänyt minua maani myyneenä - kaikki ajattelevat, että maaseudulla tarvitsee auton. Itse kuitenkin vieläkin tunnen hienoisen epäilyksen: kyllä täällä lapsettomana ilmankin toimeen tulisi. Kulkeehan linja-autokin pari kertaa päivässä ohi. Pyörään saa nastarenkaat talvea varten, ja taksitkin on keksitty.

Eri asia on, minkälaisia uhrauksia se vaatisi harrastusten, ystävien tapaamisen ja ennen kaikkea mukavuuden suhteen. Nykyinen aktiivinen ja menevä elämäni edellyttää ilman muuta autoa. Silti on hauskaa olla viikko ilman sitä ja muistella taas vanhoja viherpiipertäjäaikojani.

Ei kommentteja: