tiistai 3. kesäkuuta 2008

Oma elämä

Rakastan suunnittelua. Siinä voin toteuttaa ongelmanratkaisukykyäni, loogisuuttani ja luovuuttani sopivassa suhteessa. Suunnitelmien toteuttaminenkin on palkitsevaa, mutta itse suunnittelu vie voiton.

Minusta on myös ihanaa auttaa minulle tärkeitä ihmisiä ja helpottaa heidän elämäänsä. Autan mielelläni heitä suunnittelemaan oman elämänsä tapahtumia enkä epäröi tarjota apua myös toteutuksessa. Välitän läheisistäni syvästi, ja olen tottunut osoittamaaan sen niin, että asetan heidän hyvinvointinsa itseni edelle.

Tämä kaikki kuulostaa ihan kivalta. Näillä ominaisuuksillani on kuitenkin kääntöpuoli, joka on varsin raadollinen.

Minusta tuntuu, että omin toisten ihmisten elämiä. En millään elokuvista tutulla dramaattisella ja kierolla tavalla, vaan tiedostamattani ja vahingossa. Auttamishaluni kääntyy siihen, että alan tehdä kaiken toisen puolesta. Se tapahtuu vähitellen, niin että kumpikaan ei huomaa. Ja jokaisella kerralla oma pätevyyteni ja minäkuvani pönkittyy hieman lisää, ja sen toisen minuus heikkenee hieman. Lopulta ollaan ajoittain sellaisessa valtasuhteessa, että meillä on roolit kuin vanhemmalla ja lapsella. Minä organisoin, annan luvan, määritän rutiinit ja säännöt, huolehdinkin.

Lopulta kaikki tehdään niin kuin minä haluan. Suhteen koko arki toimii minun ehdoillani. Välillä vastuu kaikesta ahdistaa vähän, mutta on se niin tyydyttävääkin. Tunnen itseni niin vahvaksi ja tärkeäksi. Ja ne sen toisen ihan omat jutut, niistäkin saan virikkeitä, vaihtelua ja innostusta omaan elämääni. Alan suunnitella ja haaveillakin toisen puolesta sen sijaan, että kohtaisin itseni ja omat tunteeni. Ikään kuin toinen olisi vain nukke, jolla minä leikin. Uppoudun siihen leikin maailmaan kuin lapsi, joka voi unohtaa oman itsensä ja oman todellisuutensa.

Onneksi jossakin vaiheessa se toinen tajuaa, että näin ei voi jatkua. Että turvallisen elämän ja hoivattuna olemisen hinta on riippuvuus ja usko omaan avuttomuuteen. Ja sitten hän asettaa rajat.

Viime päivinä olen ollut itseni kanssa todella rehellisesti kasvokkain, enkä juuri pidä näkemästäni.

Ei kommentteja: