perjantai 20. kesäkuuta 2008

Ilman

Kyllä huomaa, että lääkitys on jätetty pois. En ollut aiemmin perehtynyt siihen, millaisia vieroitusoireita siitä voi olla, mutta nyt kun luen lääkelaitoksen sivuja, kyllä ovat tuttuja:
"heitehuimaus, pyörryttävä (hutera tai tasapainoton) olo, pistely, polttava tunne ja (harvemmin) sähköiskun tunteet, myös päässä, unihäiriöt (vilkkaat unet, painajaiset, kyvyttömyys nukkua), ahdistuneisuuden tunne, päänsärky, sairauden tunne, pahoinvointi, hikoilu (myös yöhikoilu), levoton tai kiihtynyt olo, hämmentynyt tai sekava olo, tunteellinen tai ärtynyt olo, näköhäiriöt, sydämen lepatus tai tykytys."

Onneksi olotila ei ole koko ajan vakaa, vaan vaihtelee. Välillä voin ihan hyvin, mutta sitten yllättäen se iskee: lapaluiden välistä selkärangasta lähtevä tunne, että nyt en voi olla enää hetkeäkään paikallani. Pakko nousta, kävellä, raapia, hyppiä, venytellä, kiroilla, murista - eikä mikään auta, kunnes onneksi ymmärrän lähteä puutarhaan kitkemään. Sitten taas helpottaa, ja kukkapenkki on siisti ja hoidettu. Yöllä mikään asento ei ole hyvä, koko ajan pitää raapia, ja välillä torkahdan näkemään pimeänsynkeitä suhruisia unikuvia.

Olo on ollut niin normaali niin pitkään, etten ollut ymmärtänyt, millaisen riippuvuuden masennuslääke on aiheuttanut. Nyt ymmärrän.

Ei kommentteja: