maanantai 26. toukokuuta 2008

Voikukkia

On mielenkiintoista, miten pelot hälvenevät, kun niistä saa otteen. Ensin on epämääräinen ahdistus kesästä vaikka kuinka kauan, sitten tajuaa, että kyseessä onkin tulevaisuudenpelko. Ajattelee, okei, kyllähän sitä saa tulevaisuutta pelätä. Ja jonakin päivänä havahtuu huomaamaan, että pelko onkin oikeastaan muuttunut epäolennaiseksi ja mitättömäksi.

Terapiassa itseäni kuunnellessa totesin, että asiani ovat aika hyvin. Minulla on perusasiat kunnossa, olen terveempi ja hyväkuntoisempi kuin vaikkapa vuosi sitten, minulla on tukiverkosto, joka hyväksyy myös vaikeat päiväni. Tajusin myös, että minulla ei taida olla suurta terapian tarvetta enää, unohdin nimittäin autuaasti koko terapia-ajan, vaikka olin huolellisesti merkinnyt sen kalenteriini. Onneksi puoliso muistutti asiasta, niin en myöhästynyt kuin viisi minuuttia. Seuraavaksi menen parin viikon päästä lääkäriin juttelemaan, voisiko onnellisuuspillereiden syömisen jo lopettaa, tuntuu välillä että olen liiankin hilpeällä tuulella.

Kohta on veljen syntymäpäivä. Niin, juuri sen asperger-veljeni. Kysyin, mitä hän toivoo lahjaksi. Sain kuulla, että hän ei ole asiaa pohtinut, mutta perunanuijaa ei muuten ole. Eikä mikrossa kupua. ;)

2 kommenttia:

Pieni Kissa kirjoitti...

:)

Toivottavasti pääsen joskus itsekin noin pitkälle pelkojeni kanssa!

Möme kirjoitti...

Pelot ovat siitä mielenkiintoisia, että niistä täytyy todella aktiivisesti pyrkiä pääsemään eroon. Vaikka sitä ajattelee, että tietenkin haluan olla pelkäämättä, asia ei kuitenkaan ole niin. Pelko rajoittaa elämää, mutta tuo siihen myös turvallisuutta ja rutiinia.

Monesti olen tehnyt jonkin pelon kanssa töitä vaikka kuinka kauan, ja joutunutkin sitten toteamaan, että en lopulta haluaisi laskea pelosta irti. Vaikka pelot vammauttaisivat elämää kuinka, ne ovat yllättävän sitkeästi osa minuutta. Ja viime kädessä huomaa miettivänsä, että jos pääsen tästä pelosta eroon, jääkö mitään jäljelle?

On vain uskallettava luopua vanhasta ja luottaa, että jotakin uutta ja upeaa löytyy tilalle. Niin aina käy.