perjantai 2. toukokuuta 2008

Postia

Sain kirjeen. Siinä ei ollut päivämäärää, mutta paperi näytti aivan uudelta.

"Hyvä ystävä

Toivottavasti voit hyvin. Olet hyvällä alulla rennosti ottamisessa. Itsestä huolehtiminen ja toisten murheiden jättäminen heidän vastuulleen on NIIN kannattavaa, se vain paranee ajan myötä. Olen päässyt siinä jo todella pitkälle, ratkaisukoneisto ei mene enää vahingossa päälle. Muutenkin harkitsen ennen kuin toimin.
Ylivarovainen minusta ei silti ole tullut, päinvastoin. Olen terveen itsekäs, otan etäisyyttä toisten ongelmiin henkisesti ja fyysisestikin: annan heille tilaa enkä ole tunkemassa nenääni joka asiaan. Toisaalta ystäväni tietävät, että puoleeni voi kääntyä, ja osaavat kysyä minulta neuvoja ja apua.
Tuntuu, että vahvuuteni pääsevät entistä paremmin esiin, kun en enää pyri miettimään ja toimimaan odotusten mukaan. Se saa myös muut ihmiset käyttäytymään eri tavalla. Sanon suoraan, mitä ajattelen, vaikka se ei aina olisi mieluisaa kuultavaa. Harkitsen kuitenkin sanani, en töksäyttele harkitsemattomia typeryyksiä. Uskallan olla vakava. En naura enkä hymyile tehdäkseni toisille mukavamman olon, vaan silloin kun olen aidosti iloinen.
Ja iloa ja onnellisuutta riittää. Älä pelkää vaikeuksia, niitä tulee, mutta selviämme niistä myönteisen asenteen ja rakkaiden ihmisten avulla, eikä niistä jää menneisyyden taakkaa.
Nyt kun katson taaksepäin, tunnen oloni tasapainoiseksi. En ole katkera. En haikaile muuta enkä ole kateellinen. Suurin osa valinnoistamme on ollut hyviä, ja huonoistakin olemme selvinneet.
Ai niin, piti kertoa, että olen tosi rohkea! Rohkeus on aina ollut olemassa, mutta se pääsee nykyisin paremmin esiin, kun en enää pelkää enkä ole ylivarovainen. En pelkää tulevaa, vaan olen saanut luottamusta tulevaisuuteen ja lisää huolettomuutta olemukseeni. Tulevaisuudenusko on ollut monesti pitkäänkin kateissa, kuten tiedät. Kykyni nauttia hetkestä on silti ennallaan. Osaan elää nyt ja silti katsoa tulevaa valoisin ja avoimin mielin.
Ehkä näiden ominaisuuksien takia olen nykyään myös luotettavampi kuin ennen. Olen sellainen ihminen ja ystävä, jonka puoleen voidaan kääntyä. Omintakeiset Aspi-piirteeni eivät ole tietenkään kadonneet mihinkään, mutta minulla on keinoja pysyä paremmin kiinni sosiaalisessa todellisuudessa.
Liika vakavuus on saanut väistyä. Nauran itselleni usein, ja itsetuntoni kestää pienet kolhut. Olen vahvoilla. Se on hyvä tunne. Olen nähnyt paljon ja valinnut matkatavarani huolella: kannan mukanani iloa, valoa ja rohkeutta. Se näkyy myös ulospäin. En kuitenkaan ole vielä "valmis" enkä enää pidä sitä tavoiteltavanakaan. On hienoa oppia, erehtyä ja kasvaa.
Kaiken kaikkiaan minun on helppo tunnistaa omat tunteeni ja tarpeeni, ilmaista ne ja toimia niiden mukaan. Se on hyvä lähtökohta kaikkeen, pienenä vinkkinä. Ymmärrän edelleen hyvin muita ihmisiä ja olen empaattinen, mutta en omalla kustannuksella. Osaan pitää rajani.
Olen edelleen päättäväinen, itsepäinenkin, mutta joustavampi kuin ennen ja valmis neuvottelemaan kompromisseja. En enää ajattele, että olen aina itse oikeassa. Luotan muihin ihmisiin ja uskallan tukeutua heihin. Osaan arvostaa entiseen tapaan ystäviäni, ja kerron sen heille niin, että he osaavat ottaa sen vastaan. Olen onnekas ja onnellinen.
Jos tapaisimme, yllättyisit ehkä, miten vähän olen muuttunut. Olen sama ihminen kuin ennenkin, jalostettu versio vain. Tiedän, että sinun on vaikea uskoa sitä. Mutta näkemyksesi onkin vielä hieman rajallinen, ymmärrät kyllä myöhemmin, mitä tarkoitan.

Rakkain terveisin
Minä

Jk. Valitettavasti joudun ilmoittamaan, että A on poistunut keskuudestamme."

Ei kommentteja: