tiistai 13. toukokuuta 2008

Pohjatuulen takana

Maailma on täynnä kiehtovaa tietoa. Annanpa siitä esimerkin:

Skyytit olivat muinaisia paimentolaisia, jotka asuivat itäisen Euroopan aroilla antiikin aikoina. Herodotoksen mukaan skyyttien valtakunta ulottui Tonavan suulta 20 päivän ratsastusmatkan verran itään. Kauas sen ja Traakian pohjoispuolelle jäi Hyperborea, myyttinen pohjoisen maa. Kreikkalaiset uskoivat, että Boreas, pohjatuuli, asui Traakiassa, siitä nimi Hyperborea - pohjatuulen takainen. Uskottiin, että Hyperboreassa aurinko paistaa aina, loputon onni vallitsee, ja ihmiset elävät tuhatvuotiaiksi. Pohjoistuulen takana on lämmintä ja aurinkoista, ja hyperborealaiset ovat rauhallisia, iloisia ja oikeamielisiä metsien asukkeja.

Ultima Thulen tapaan Hyperborea oli terrae incognitae, tuntematon maa. Antiikin ihmiset uskoivat, että Traakian pohjoispuolella asuivat yksisilmäiset arimaspialaiset. He olivat ratsumiehiä, jotka uhkasivat pohjoisempana eläviä, kulta-aarretta vartioivia aarnikotkia eli vaakalintuja. Niillä on kotkan pää, siivet ja jalat, mutta leijonan vartalo. Joidenkin tarujen mukaan ne söivät jopa norsuja. Ne risteytyivät joskus hevosten kanssa, jolloin syntyi hevoskotkia. Aarnikotkien maasta pohjoiseen asuivat hyperborealaiset, joiden maahan liittyi monia myyttejä ja legendoja. Esimerkiksi Artemikselle pyhitetty Keryneian kauris oli sarvekas naarasporo Hyperboreasta.

Hyperborea on ehkä sijainnut siperiassa, mutta joissakin keskiaikaisissa kartoissa se kattaa koko pohjoisen napa-alueen, myös Suomen. Joissakin taruissa Hyperboreassa aurinko nousee ja laskee vain kerran vuodessa, kuin napa-alueilla, joten yksi päivä on vuoden pituinen. Pohjatuulen tuolla puolen ei ole aikaa eikä ikävää.

Ei kommentteja: