perjantai 16. toukokuuta 2008

Kaikille yksinäisille

Olen jo pitkään ajatellut, että pohjimmiltaan jokainen ihminen on yksin.
Sanon näin, vaikka minulla on todella rehellinen ja avoin parisuhde, jonka toinen osapuoli ymmärtää minua lähes aina todella hyvin ja ajattelee monista asioista aivan samalla tavalla kuin minä. Jollakin piilotetulla, pohjimmaisella tasolla on kuitenkin jokin minä, jota ei voi jakaa, ja joka ei ehkä edes näy ulospäin.
Se ei mielestäni ole ahdistava ajatus, vaan ennemminkin tosiasia, jota olen oppinut ajattelemaan ilman tuskaisuutta.

Katsoin lievästi itkettävän PS. I love you -elokuvan. Siinä sanottiin viisaasti, että jos kaikki ovat pohjimmiltaan yksin, se on asia joka yhdistää meitä kaikkia, kokemus, joka on kaikille yhteinen.
Eli tavallaan emme silloin loppujen lopuksi olisikaan yksin.

Ystäväni, katsotaanko tänä iltana televisiosta vanha kunnon Notting Hill, kääriydytään sohvalle huopaan ja herkutellaan teekupillisella ja suklaalla?

Ei kommentteja: