maanantai 28. huhtikuuta 2008

Oivalluksia

Tänään oli taas hyvä terapiakäynti: oivalluksia, hyviä neuvoja ja konkreettisia ideoita. Nauravainen, ymmärtävä ihminen, joka muistaa sanani ja kuuntelee juuri minua.

Kaiken muun ohessa ymmärsin pari asiaa itsestäni. Ensinnäkin luulen, että käytän muiden tunteita tekosyynä. En aina tunnista omia tunteitani ja toiveitani, ja heijastan niitä sitten toisiin ihmisiin. Esimerkki: Ajattelin aiemmin, että äitini olisi tärkeä saada lisätietoja veljeni Asperger-piirteistä hänen itsensä takia. Nyt tajusin, että oikeasti minä kaipaan vanhempieni tukea tässä asiassa, haluan voida keskustella heidän kanssaan, ja siksi toivon äitini perehtyvän asiaan.

Jos esittää omat toiveensa itselleenkin ikään kuin muiden ihmisten toiveina, tulee piilottaneeksi itseltään aika tärkeitä juttuja. Suuntautuu näennäisesti muihin ihmisiin sen sijaan, että huolehtisi ensin itsestään. Onko muka jotenkin hyveellisempää huolehtia muiden toiveista kuin omistaan? Antaako omien tunteiden heijastaminen muihin ihmisiin itselle jonkinlaisen oikeutuksen tuntea näitä tunteita - ja toimia niiden pohjalta? Epäilen, että tässä voi piillä myös vaivihkaista vallankäyttöä - tämä liittyy siihen, että luulee tietävänsä paremmin, mikä muille on hyvästä. Oma uskomus tuohon tietämykseen on tietysti vahva, koska luulee ajattelevansa toisen tarpeita ja toiveita. Vaikka kaikki kumpuaa itsestä.

Koetan tästä lähtien saada itseni kiinni näistä ajatuksista. "Hän toivoo varmaankin sitä-ja-sitä, ja siksi hänelle olisi hyvästä..." saisi saada peräänsä kysymyksen: "No, mitä sinä sitten itse toivot ja haluat?" Silloin voisin ymmärtää ja sanoa ääneen toiveitani, ja sitten vaikka kysyä tuon toisen ajatuksia.

Toinen oivallus oli se, että olen tosi jääräpäinen. Olen piilojäärä. Näennäisesti sopeutuvainen, mutta salaa piinkovan itsekäs tyyppi. Jos haluan saada tahtoni läpi, en todellakaan ota toisia ihmisiä riittävästi huomioon. Yleensä tämä ilmenee tilanteissa ja asioissa, jotka herättävät minussa suurta innostusta. En siedä pettymystä enkä realiteetteja, ja muut ihmiset muuttuvat hetkessä aivan epäolennaiksi. On vain minä, määräämäni suunta ja haluamani tavoite. Sitä kohti kuin norsu. Ei väistetä.

Sillä suurella erotuksella vain, että norsut toimivat aina lauman hyväksi, ja minä näytän toimivan pelkästään tämän mömmelö-yksilön hyväksi.

Mömmelönorsu ottakoon opikseen ja etsiköön itselleen lauman.

Ei kommentteja: