keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Kaloja ja ihmisiä

Kävin uudella terapeutilla. Hän on iloinen, helposti lähestyttävä ihminen. Kevät näyttää valoisammalta. Rohkenin jopa pyytää uuden ajan ehdotettua aikaisemmaksi, ja vaiensin ne pienet äänet päässä, jotka väittivät, että en minä mitään terapiaa tarvitse, vien toisten, enemmän tarvitsevien aikaa.

Sain kotitehtäväksi kirjoittaa kirjeen, minkälainen ihminen haluaisin olla. Koen, että kasvuni on vasta alussa, siitä tämä tehtävä. Ensin ajattelin kirjoittaa itselleni tulevaisuuteen, mutta nyt päätinkin, että kirjeen kirjoittaa tulevaisuuden minä nykyiselle minälleni. Odotan kiinnostuneena, minkälaista postia saan.

Näin viime yönä unta, että pelasin erään toisen viisaan terapeutin kanssa hänen keksimäänsä peliä. Siinä oli ideana se, että minun oli ensin heitettävä noppaa. Se ei ollut tavallinen noppa, siinä oli kaksi ylimääräistä sivua.
Sitten vastapelaaja kysyi kysymyksen, ja minun piti vastata ensimmäisellä sanalla, joka tulee mieleen nopan visuaalisesta pisteluvusta ja kysytystä kysymyksestä. Heitin kuutosen, ja kysymys oli: Minkälainen on perhe?
Tuijotin nopan kuutta symmetristä pistettä ja vastasin "Katiska". Ajattelin, että kaikki kuusi pistettä ovat kertyneet yhteen paikkaan, kuin kalat katiskaan, ja samoin perheenjäsenet on kerätty yhteen perheeseen, ehkä ilman mitään näennäistä yhteistä tekijää. Aivan erilaiset ihmiset, kuin erilajiset kalat.

Seuraavassa hetkessä tajusin, että katiskassa kalat ovat vankina kuolemaansa asti. Hätkähdin - olipa minulla kielteinen näkemys perheestä. Kohotin katseeni viisaan terapeutin silmiin, hymyilin leveästi ja sanoin ihaillen, miten nerokas hänen pelinsä oli. Hän oli huijannut minut tajuamaan, mitä alitajunnassani oikeasti ajattelen perheestäni. Hän hymyili, ja minä heräsin.

1 kommentti:

ärri kirjoitti...

Mielenkiintoinen uni!