torstai 27. maaliskuuta 2008

Lumisokeus

Vauhdikkaiden viikkojen jälkeen olen ollut jonkinlaisessa välitilassa pari päivää. On ollut aikaa istuskella sohvalla mitään ajattelematta, ottaa kynä käteen ja huomata osaavansa vielä piirtää viivaa. Antaa lumen tuiskuta ja hautautua kuin pieni myyrä lumikäytäväänsä siemenvaraston äärelle.

Tänään on kuitenkin erilainen olo. Menin ulos ja kaivoin talon esiin. Lohkoin lumikiveä, raivasin umpeutuneet tiet ja polut auki jonkun kulkea. Lintulaudan alla säälimättä pyyhkäisin myyränkäytävät olemasta. Nythän on jo kevät, juoskoot myyrät hangella. (Ihan siitä lintulaudan juurelta en sitä pesäpaikkaa kuitenkaan hävittänyt, sitä kohtaa mihin aina ripottelen vähän ylimääräisiä kauranjyviä pikku viiksikuonoille.)

Nyt odotan aurinkoa, lämpöä, kaikkea ihanaa kevättä. Kohta se alkaa ja sitten sitä ei pysäytä mikään. Ensimmäiset viestinviejät ovat jo saapuneet, ja tuuli kääntyy lounaaseen.

Tämä on hyvä hetki, aikaa vetää henkeä, kun kaikki ylimääräinen on pudotettu pois. Avattu uusia teitä.

Ei kommentteja: