maanantai 17. maaliskuuta 2008

Innostusta ilmassa

Sain uuden terapeutin ja ajan huhtikuun alkuun. Se on huojentavaa. Nyt tuntuu, että menee todella hyvin, enkä ole terapiaa ikävöinyt, mutta olen kyllä tiedostanut tähän tilaan liittyvät vaarat: kun olen normaali iloinen ja energinen itseni, saatan liukua vahingossa vanhoihin käyttäytymismalleihin.

Olen innostunut viime aikoina taas monista projekteista: eteisen sisustamisesta, kirpputoripöydän pitämisestä, valokuvien järjestelystä, keväästä. Mitä jos huomaamatta alan taas haalia liikaa kaikkea ja unohdan levätä? Kunnes jossakin vaiheessa huomaan, että kaikki tuntuukin työläältä ja velvoittavalta suorittamiselta.

Luulisi, että auttaa jo vähän, kun tiedostaa tämän vaaran. Olisiko innostuksen hetkillä toppuuteltava kärsimätöntä mieltä: ehdit kyllä, etene ihan rauhassa. Silti voit löhöillä sohvalla ja lueskella romaania. Älä anna muiden puuhien viedä aikaa levolta ja liikunnalta.

On kiinnostavaa nähdä, millainen uusi terapeutti on. Millaista on aloittaa taas alusta uuden terapeutin kanssa. Siihen sisältyy paljon mahdollisuuksia, uusia arvaamattomia näkökulmia, uudenlaisia kommentteja ja kysymyksiä.

Kaikille tekisi hyvää käydä terapiassa joskus. Jokainen tarvitsee sitä, että saa keskittyä vain itseensä ja kertoa omista tunteistaan ja asioistaan jollekulle aivan ulkopuoliselle. Minulle terapeutti oli ensimmäinen ihminen, jolle uskalsin sanoa suoraan, jos kuului ihan paskaa. Terapeutti voi myös avata aivan uudenlaisia näkökulmia omaan elämään, kuten minulle kävi. Eikä terapiassa käymisessä ole mitään hävettävää.

Terapia on terveen ihmisen touhua. Suosittelen!

1 kommentti:

Mad Madam Mim kirjoitti...

Sun ajatukset tuntuvat niin omilta. Mulla on terapiat liittyneet pitkälti opiskeluihini, mutta olen kokenut kuin sinä: jokaisen tulisi edes kerran elämässään ottaa vastaan terapiaprosessi. Se on terveitten ihmisten puuhaa!