keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Dida

Ainutlaatuisessa Tsavon kansallispuistossa on Kenian suurin norsukanta, yli kahdeksantuhatta norsua. Kansallispuiston eteläpuolelta, läheltä Intian valtamerta, löytyi Dida.

Eräs Mzima-lähteiltä Mombasaan kulkevan vesireitin kaivoista oli avattu luvatta, ja pieni, vain kuukauden ikäinen norsunpoikanen oli pudonnut kaivoon. Sen emon ja lauman oli lopulta pitänyt hylätä poikanen – norsuilla lauman etu menee aina yksilön edelle, eivätkä norsut pysty pelastamaan poikasta. Lähellä kulkevan junaradan henkilökunta onneksi kuuli norsunpoikasen avunhuudot, ja löysi mutaiseen veteen lähes näkymättömiin vajonneen poikasen. Reippaat rautatieläiset hälyttivät heti apua ja vahtivat poikasta. Paikalle tunnin päästä saapunut pelastustiimi sai ujutettua köyden norsunpoikasen etujalkojen alle ja onnistui nostamaan uupuneen norsun pois kaivosta.








Norsunpoikanen oli niin pieni, että se luotti välittömästi paikalle saapuneisiin norsuhoitolan hoitajiin ja joi halukkaasti tarjottua norsunpoikasten erityistä maitoseosta. Norsu kuljetettiin pelastustiimin tiloihin, missä se tutki uteliaasti kaiken mahdollisen ja rojahti sitten hoitajien luo nurmikolle nukkumaan.







Lepotauon jälkeen norsulapsi kuljetettiin lentokentälle, jossa se heti tutki lentokoneen renkaat ja kaikki paikalla olevat ihmiset. Norsunpoikaselle annettiin nimeksi Dida, Tsavon kansallispuiston itäosassa sijaitsevan Dida Harea -tasangon mukaan. Dida sai vielä lisää maitoa ennen lyhyttä lentoa norsuhoitolaan.







Hoitolassa Dida sijoitettiin yksivuotiaan Shimba-norsun naapuriin. Lopen uupuneena päivän seikkailuista Dida nukahti, mutta se näki yön tullen pahoja painajaisia ja alkoi itkeä emonsa perään. Dida päätettiin laskea rauhallisen Shimban karsinaan yöksi. Se rauhoittui heti, ja nukkui sikeästi aamuun asti.

Aamulla Dida sai tutustua muihin pieniin orpoihin, Lesanjuun, Lempauteen, Shimbaan ja hiljattain hoitolaan saapuneeseen Sinyaan. Lauman "johtaja" Lesanju mieltyi Didaan heti. Dida ihastui muihin norsuihin, myös Sinyaan, joka ei kuitenkaan erityisesti perustanut tulokkaasta ja oli sille myös mustasukkainen. Nyttemmin Sinya on kuitenkin sopeutunut tilanteeseen ja hyvin kiintynyt Didaan, joka on kaikkien suosikki.



Muiden norsujen lisäksi Didan seurana ovat hoitajat, jotka seuraavat, hoitavat ja ruokkivat norsuja väsymättä, pikku-Didaa kolmen tunnin välein yötä päivää. Ihailen ja kunnioitan hoitajien sitoutumista ja omistautumista: he ovat norsujen tukena ja turvana aina, sitoutuvat vuosikausiksi, jopa vuosikymmeniksi tehtäväänsä. Heidän työnsä on korvaamattoman arvokasta, ja tuntuu upealta, että voin jollakin tavalla edistää tätä Didan ja muiden orpojen norsulasten hyväksi tehtävää työtä. Ne saavat kasvaa ja oppia turvallisesti, ja aikanaan ne siirretään Tsavon kansallispuistoon, missä ne vähitellen opetetaan tulemaan toimeen itsenäisesti. Niillä on edessään jopa 70 vuotta rikasta norsunelämää.



On paljon mahdollista, että Dida elää vielä minun jälkeeni, ja saa omia poikasia.

1 kommentti:

Möme kirjoitti...

Päätimme lumilautojen ostamisen sijaan investoida norsuun. Sitouduimme saman tien sponsoroimaan Didaa kymmeneksi vuodeksi. Jos Dida selviää hengissä ja saamme seurata sen elämää seuraavien kymmenen vuoden ajan, summa on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin.