keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Selviytyminen, osa 2

Joistakin asioista on silti yhä vaikea puhua. Niin kuin joistakin sanoista. Onneksi niistä voi kuitenkin kirjoittaa.

Ei on kaunis ja vahva sana. En ole aina osannut sanoa sitä, nytkin vasta opettelen. Lapsi, joka on päättänyt selviytyä yksin, voi olla hyvin eksyksissä. Hänellä ei ole suuntaa eikä turvaa elämässään, vaan hän pyrkii miellyttämään muita ja elämään aikuisten maailmassa, jota ei vielä ymmärrä. Nuori, joka ei osaa sanoa ei ja taistella oman minuutensa ja omien rajojensa puolesta, on hyvin altis hyväksikäytölle. Eikä hän puhu kenellekään, jos turvaa ei ole.

Myöhemmin opin muutakin sanoista. Opin, että sanat haavoittavat syvältä, ja että jotkin sanat ovat niin vahvoja, että niitä on vaikea kestää. Raiskaus on sellainen sana. Sitä käytetään puolihuolimattomasti milloin mistäkin, kielestä, metsistä, musiikista, ja aina se viiltää. Haluaisin peittää korvani: älkää muistuttako. Enkä halua selittää, miksi.

Sanat muuttuvat tabuiksi, jos niitä ei käytetä. Ratkaisu on siis puhuminen, sanojen riisuminen pelkiksi kirjaimiksi. Tämä on hyvä alku.

1 kommentti:

Pupu kirjoitti...

Otit rohkeasti kipeitä sanoja työn alle. Joitakin haavoja on vaikea parantaa, mutta nyt olet onneksi luonut itsellesi turvan ja voit olla ja tuntea peittelemättä kaikkea mitä sinussa on. Ja sinua rakastetaan vain enemmän sen takia.