keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Selitys

Veljelläni on Aspergerin syndrooma. Omituinen, ihana, erityinen veljeni onkin autistinen. Hän ei tietysti ole muuttunut tämän diagnoosin myötä mitenkään, mutta katson häntä nyt aivan uusin silmin. Kaikki saa selityksen: yksinäisyys, tietokonenörttiys, suorapuheisuus, matemaattinen lahjakkuus, puhetyyli, tic-liikkeet, käsiala, sosiaalinen sokeus ja kyvyttömyys keskustella tunneasioista.
Ainahan hän on elänyt aivan omassa maailmassaan, tajuan nyt. Olen vain ollut niin merkittävä osa sitä maailmaa, niin kiinteästi siinä, etten ole nähnyt häntä koskaan ennen ulkopuolisen silmin. Olen oppinut puhumaan hänelle hänen tavallaan, aina hyväksynyt hänen erikoisuutensa normaalina.
Tämä on jollakin tavalla sävähdyttävää.
Hän täyttää kohta 34 vuotta. Ja on pärjännyt aivan hyvin, tietokoneiden maailmassa, josta hänet on aina välillä voinut vetää hetkeksi pois. Ja lopun ajan olen viettänyt hänen kanssaan siellä, bittien ja välkkyvien valojen hämärässä maailmassa, irc-kanavilla, säntillisen siisteissä pimennetyissä huoneissa, joissa on aina televisio ja kaikki tietokoneet yhtä aikaa auki.

Ei kommentteja: